Harmaita haaveita...

Therese Sennerholt

Kuvat: Forme - Tasapainoa tavoitellen

Kuvat: Jotex - Hobbyhall

Jokaisellahan on varaa rakentaa pilvilinnoja, eikös niin? Niitä minä nyt tässä juuri rakentelen ja esittelen teillekkin linnani rakennusmateriaaleja. 

Just nyt mua viehättää kovasti harmaa ja vähän huoleton boheemi sisustustyyli. Rouheus ja valokuvaprintit näyttää huikean hyviltä, niin kuin tämä Therese Sennerholtin ihana Urban Walk. Jostain omasta kuvastakin voisi tietenkin teettää ison julisteen jonka kehystää... Mutta ehkä mun Sorellit ei ihan yhtä edustavilta näyttäis olohuoneen seinällä...? Se seinä ei ole muuten vieläkään muuttanut väriään, mutta ehkä pian jotain tapahtuu...

Ja sitten. Tuolirakkautta! Ihastukseni Wieniläistuoleihin vaan kasvaa. Ja nythän niitä taas näkee sisustuslehtien sivuilla ja blogeissa paljon. Thonet on tuntunut liian kaukaiselta haaveelta hintansa vuoksi, mutta jokunen aika sitten törmäsin Coco sweet Dreams- blogissa Ton -tuoliin. Tuolin valmistaja on siis TON, jonka tehtaan on Michael Thonet aikoinaan perustanut. Suomessa ainakin Forme myy TON-tuoleja. Ah, kuinka kaunis tuollainen käsinojallinen musta tuoli onkaan.

Makuuhuoneesta uupuu matto, joten sellaista olen tässä mielessäni pyöritellyt jonkun aikaa. Tilasin jo yhden maton kokeiluun, mutta nyt pitkän villamattokauden jälkeen se ei tuntunutkaan hyvältä. Raikkaampi vaihtoehto olisikin mustavalkoinen räsymatto! Hobbyhallista löytyi aika edullinen matto juuri sopivassa sävyssä. Jotexin mustavalkoinen puuvillainen matto on myös kuvissa aika kiva. Harmi kun siitä saatavilla olevat koot on meille huonoja.

Ja niin, nämä kaikki on niitä haaveita vaan... Mukavaa Ystävänpäivän iltaa ja alkavaa viikonloppua kaikille!

Tauluhylly

Meillä on tv:n yläpuolelle viritetty reilut kaksi metriä Ikean tauluhyllyä. Täältä näkee paremman kokonaiskuvan. Hylly on ihan kiva, rikkoo valkoista seinää ja antaa mahdollisuuden asetelmien tekoon (laihojen tavaroiden;). Sopivia tauluja meillä on vähän, joten useimmiten siinä on kaikkea muuta kuin tauluja. Toisinaan sopivan kokonaisuuden kasaan haaliminen voi olla jokseenkin hankalaa... Varmasti jokainen String-hyllyn omistaja sen tietää.

Tässä hiukan valotettuna tämän hetken tilannetta. Musta pallonauha päätyi lopulta hyllylle pötköttelemään.  Hayn puukäsi muutti perässä ja kun vaunulenkillä jalkojen juureen tupsahti tuollaiset kauniit oksan pätkät, oli hyllyn vasemman reunan asetelma valmis. Se kävi melkein helposti...eh.

Mutta sitten. Mielestäni koko kaksi metriä ei voi olla tavaraa täynnä, vaan ne on jotenkin sommiteltava ilmavasti ja ns. linjoittain. Eikä koko hylly voi täynnä samankokoisia tauluja jne.. Onkohan kukaan enää mun ajatusten perässä? :) Tällä hetkellä the oikea reuna hyllystä on pelkkää kysymysmerkkiä ja päänvaivaa. Tauluhyllyn syvyys ei anna kovinkaan paljoa periksi, joten mitä vaan sinne ei voi laittaa. Tänään on leikelty "marmorista" kuusikulmio ja lehtiä revitty inspiraation toivossa 1-vuotiaan reippaalla avustuksella. Ikean käsitarrat pääsivät vanhoihin kultaisiin kehyksiin. Ehkä tämä vielä tästä hyväksi muuttuu ja saan kuvattua tännekkin jonkun otoksen.( Täällä on muuten tauluhyllyjen järjestys ennen keittiön remonttia, jossa puolitettiin seinä olohuoneen ja keittiön väliltä.)

Tyynynpäällisiä

No niin. Aihe, joka taitaa olla kaikkien meidän sisustussiskojen miesten inhokki. Ainakin voin vaan kuvitella omani naaman asennon kun tämän postauksen lukee... Tsih ;)) *

Se juttuhan meni niin, että ostin eilen kaksi uutta tyynynpäällistä. Tuollaiset Annon mustavalkoiset. Kaunis ja yksinkertainen ruutukuvio niissä. Jos olisin jättänyt nämä kauppaan, olisi tänään taas pakko hurauttaa kauppaan kun niin olisi jäänyt mielen päälle kummittelemaan. Ja ehkä yöuniinkin kömpineet... Tiedätkö tunteen? Kuosiin ihastuin jo aikapäivää sitten, Anno-merkin lakanoista tämä jo löytyy pitkän ajan takaa. Lakanoita en ole raaskinut ostaa, joten ilahduin kovin kun huomasin muilla tyynyholisteilla, että nyt on kuosia saatavilla myös tyynyissä. 

Ja kuten viimeinen kuva paljastaa, ennestäänhän ei ollut yhtään samanmoista kaapissa....Jep, jep! Mutta on ne vaan niin kivat nuo uudet, raikastaa kummasti huonetta. Tyynyillä on niin helppo vaihtaa tunnelmaa, vai miten se taas menikään...?

*

Mutta se on jokseenkin jännä juttu kun ei niitä uusia päällisiä kovinkaan usein huomata, ellei   niistä mainita erikseen. Taikka toinen vaihtoehto on, että se huomaus tapahtuu ehkä vasta viikon kuluttua tapahtuneesta... !