tiistai 25. helmikuuta 2014





Moikat tänne blogiin! Täällä sitä ollaan edelleen, vaikka onkin aika hiljainen kausi menossa. Otsikon keksiminenkin oli nyt jokseenkin hankalaa, joten jätin sen lokeron suosiolla tyhjäksi. Eilen tarttui (taas!) markettireissulla vitosen kukkapuska kainaloon. Iloa ja eloa siitä lienee pitkäksi aikaa kun neilikat ovat aika pitkäikäisiä ja sitkeitä, toisin kuin vaikkapa tulppaanit. Taikka Oliivipuu, jolla soisi verraittain olevan pitkä elinkaari, mutta mun hoidossa sille taisi nyt käydä vähän huonosti... Vielä ei siis peukku vieherrä tarpeeksi. Intoa kuitenkin olisi, joten kertokaas joku tietäväinen, kuinka Oliivipuuta tulisi hoitaa?

Ja kummastelen minäkin ääneen tätä talvea. Vuosi sitten kun muutettiin tähän kotiin, oli lunta niin että ihan tuskastutti ja koko ajan lisää vaan sateli. Ja nyt tänä vuonna samaan aikaan lapset pyöräilevät sujuvasti kerhomatkansa ja kurahousuralli on mieletön... Tuntuu jo auringon paistaessa aika keväiselle! Ihanaa!


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Sukat makkaralla






Häkellyin varmasti aika monen muun tavoin kun Eilen tein- blogin mahtavat Marisukat tärähtivät tietokoneen näytölle. Niin upeat kerrassaan! Viimeistään Kotipalapelin Rillan mustavalkoiset sukat saivat minutkin kaivelemaan lanka- ja puikkovarastoja. Langaksi Novitaa ja puikkoina ikivanhat neloset.

Ensimmäinen sukka valmistuikin ihan hetkessä! Oli kiva taas pitkästä aikaa neuloskella. Toinen sukka odotutti inspistä, tyypillistä. Monetkohan parittomat villasukat olen tässä viimevuosina neulonutkaan? Onneksi nykynuorison muotia taitaa olla juurikin parittomat sukat, niin eihän mulla niiden kanssa mitään hätää ole. No, näille Marisukille sain kuin sainkin parin neulottua. Urakka helpottui sillä, että tein näistä ihan tarkoituksella erilaiset. Ei käynyt liian tylsäksi neulominen. Toinenkin sukka valmistui lopulta nopeasti.

Tykkäänkö? No tykkään! Ja aika onnellinen olo on kun saa joskus jotain valmiiksi asti. Kässäkorista kun löytyy tällä hetkellä keskeneräisenä villasukkia, huivi, villatakki, kurkimobile(!), ja kaksi peittoa. Osasta on ohjeet kadonneet ja toinen syy on innostuksen todellinen lopahtaminen...

Ps. Minulla on pomppufiilis, ota minut kiinni tai pompahdan pilviin asti...

perjantai 14. helmikuuta 2014

Harmaita haaveita...

Therese Sennerholt
Kuvat: Forme - Tasapainoa tavoitellen

Kuvat: Jotex - Hobbyhall

Jokaisellahan on varaa rakentaa pilvilinnoja, eikös niin? Niitä minä nyt tässä juuri rakentelen ja esittelen teillekkin linnani rakennusmateriaaleja. 

Just nyt mua viehättää kovasti harmaa ja vähän huoleton boheemi sisustustyyli. Rouheus ja valokuvaprintit näyttää huikean hyviltä, niin kuin tämä Therese Sennerholtin ihana Urban Walk. Jostain omasta kuvastakin voisi tietenkin teettää ison julisteen jonka kehystää... Mutta ehkä mun Sorellit ei ihan yhtä edustavilta näyttäis olohuoneen seinällä...? Se seinä ei ole muuten vieläkään muuttanut väriään, mutta ehkä pian jotain tapahtuu...

Ja sitten. Tuolirakkautta! Ihastukseni Wieniläistuoleihin vaan kasvaa. Ja nythän niitä taas näkee sisustuslehtien sivuilla ja blogeissa paljon. Thonet on tuntunut liian kaukaiselta haaveelta hintansa vuoksi, mutta jokunen aika sitten törmäsin Coco sweet Dreams- blogissa Ton -tuoliin. Tuolin valmistaja on siis TON, jonka tehtaan on Michael Thonet aikoinaan perustanut. Suomessa ainakin Forme myy TON-tuoleja. Ah, kuinka kaunis tuollainen käsinojallinen musta tuoli onkaan.

Makuuhuoneesta uupuu matto, joten sellaista olen tässä mielessäni pyöritellyt jonkun aikaa. Tilasin jo yhden maton kokeiluun, mutta nyt pitkän villamattokauden jälkeen se ei tuntunutkaan hyvältä. Raikkaampi vaihtoehto olisikin mustavalkoinen räsymatto! Hobbyhallista löytyi aika edullinen matto juuri sopivassa sävyssä. Jotexin mustavalkoinen puuvillainen matto on myös kuvissa aika kiva. Harmi kun siitä saatavilla olevat koot on meille huonoja.

Ja niin, nämä kaikki on niitä haaveita vaan... Mukavaa Ystävänpäivän iltaa ja alkavaa viikonloppua kaikille!


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Tauluhylly





Meillä on tv:n yläpuolelle viritetty reilut kaksi metriä Ikean tauluhyllyä. Täältä näkee paremman kokonaiskuvan. Hylly on ihan kiva, rikkoo valkoista seinää ja antaa mahdollisuuden asetelmien tekoon (laihojen tavaroiden;). Sopivia tauluja meillä on vähän, joten useimmiten siinä on kaikkea muuta kuin tauluja. Toisinaan sopivan kokonaisuuden kasaan haaliminen voi olla jokseenkin hankalaa... Varmasti jokainen String-hyllyn omistaja sen tietää.

Tässä hiukan valotettuna tämän hetken tilannetta. Musta pallonauha päätyi lopulta hyllylle pötköttelemään.  Hayn puukäsi muutti perässä ja kun vaunulenkillä jalkojen juureen tupsahti tuollaiset kauniit oksan pätkät, oli hyllyn vasemman reunan asetelma valmis. Se kävi melkein helposti...eh.

Mutta sitten. Mielestäni koko kaksi metriä ei voi olla tavaraa täynnä, vaan ne on jotenkin sommiteltava ilmavasti ja ns. linjoittain. Eikä koko hylly voi täynnä samankokoisia tauluja jne.. Onkohan kukaan enää mun ajatusten perässä? :) Tällä hetkellä the oikea reuna hyllystä on pelkkää kysymysmerkkiä ja päänvaivaa. Tauluhyllyn syvyys ei anna kovinkaan paljoa periksi, joten mitä vaan sinne ei voi laittaa. Tänään on leikelty "marmorista" kuusikulmio ja lehtiä revitty inspiraation toivossa 1-vuotiaan reippaalla avustuksella. Ikean käsitarrat pääsivät vanhoihin kultaisiin kehyksiin. Ehkä tämä vielä tästä hyväksi muuttuu ja saan kuvattua tännekkin jonkun otoksen.( Täällä on muuten tauluhyllyjen järjestys ennen keittiön remonttia, jossa puolitettiin seinä olohuoneen ja keittiön väliltä.)

tiistai 4. helmikuuta 2014

Tyynynpäällisiä




No niin. Aihe, joka taitaa olla kaikkien meidän sisustussiskojen miesten inhokki. Ainakin voin vaan kuvitella omani naaman asennon kun tämän postauksen lukee... Tsih ;)) *

Se juttuhan meni niin, että ostin eilen kaksi uutta tyynynpäällistä. Tuollaiset Annon mustavalkoiset. Kaunis ja yksinkertainen ruutukuvio niissä. Jos olisin jättänyt nämä kauppaan, olisi tänään taas pakko hurauttaa kauppaan kun niin olisi jäänyt mielen päälle kummittelemaan. Ja ehkä yöuniinkin kömpineet... Tiedätkö tunteen? Kuosiin ihastuin jo aikapäivää sitten, Anno-merkin lakanoista tämä jo löytyy pitkän ajan takaa. Lakanoita en ole raaskinut ostaa, joten ilahduin kovin kun huomasin muilla tyynyholisteilla, että nyt on kuosia saatavilla myös tyynyissä. 

Ja kuten viimeinen kuva paljastaa, ennestäänhän ei ollut yhtään samanmoista kaapissa....Jep, jep! Mutta on ne vaan niin kivat nuo uudet, raikastaa kummasti huonetta. Tyynyillä on niin helppo vaihtaa tunnelmaa, vai miten se taas menikään...?


*
Mutta se on jokseenkin jännä juttu kun ei niitä uusia päällisiä kovinkaan usein huomata, ellei   niistä mainita erikseen. Taikka toinen vaihtoehto on, että se huomaus tapahtuu ehkä vasta viikon kuluttua tapahtuneesta... !