räps,räps

Uudella kameralla kuvaaminen on hauskaa! Kunhan oppisi sitä käyttämään ja olisi aikaa lukea ohjekirjaa. Tässä muutama räpsy...

Keltaisista palleroista on tulossa näitä. Ihastuin niihin Kiva-blogin kautta. Tein omat huopallerot Novitan huopasesta. Pyörittelin langasta sopivan kokoisia palloja ja huovutin ne sitten pesukoneessa sukkahousun sisässä. Ei niin tasaisia kuin esikuvansa, mutta eihän ne kukatkaan ihan samanlaisia keskenään ole :) Vielä pitäisi jostakin keksiä ne kepit, joiden päihin pallot pääsisivät kököttämään... Maljakko on kirppislöytö.

Ruudullinen leikkuulauta kotiutui ihanan nionio :n kaupasta. 

Uusi kamera

Tähän saakka olen kuvannu Canonin pokkarilla, mutta haaveissa on siintänyt jo pitkään kunnon järjestelmäkamera. Valinnanvaikeus vaan iskee. Loppusuoralle on päässyt nämä:

Canon

Canon

Nikon

Canonin EOS550D ja EOS600D. Nyt viimeisempänä tuo Nikonin D3200, joka vasta ilmestynyt markkinoille. Mitään suurta ja merkittävää eroa näissä ei kai käsittääkseni ole, mutta pieniä löytyy. Esimerkiksi tuossa EOS600D olisi kääntyvä näyttö, mutta onko se kovin tarpeen... Nikonia taas markkinoidaan huippu-uutuutena ja aloittelijan parhaana kamerana. 

Onko jollakin näistä sanottavaa, hyvää taikka pahaa? Vinkkejä ottaisin mielelläni vastaan! Hintaluokka näissä on samankaltainen. Nyt tuo Nikon olisi useammassa paikassa tarjouksessa. Mutta paljoa siitä ei käyttökokemuksia vielä löydy, on niin tuore tapaus... 

Tyynysotaa

Näitä ikuisuusprojekteja taas.

Jotkut asiat vaan tarvitsee kunnolla aikaa ennenkuin mitään tapahtuu. Kaikki ompelutyöt on mun kohdalla just sellasia. Näiden yksinkertaisten tyynyliinojen suunnittelun aloitin jo puolitoista vuotta sitten. Samaan syssyyn ostin sillon myös nuo vetoketkut. Kankaat hankin kuukausi sitten. Ja itse väkertämisen aloitin vihdoin eilen illalla.

Ompelukone ja minä ei olla mitään ylimmäisiä ystäviä. Eilinenkin taas todisti sen. Mutta vetoketjut suttaantu kerralla! Tosin ihan lähitarkastelua ne ei kestä, eikä vertailua vaikka vierellä olevaan kaupan toveriin. Kuitenkin oon ihan tyytyväinen lopputulokseen. Ompelutaidot on vaan ihan surkeessa jamassa... Täytys vähän harjoitella. Ja itselle muistiin, että kunnolliset kangassaksetkin saattaisi auttaa asiaa jollakin tavalla...

Nyt on raitaa riittämiin, hetken pärjää näillä:)


Kivaa viikonloppua. Me pakataan kapsäkit ja lähdetään mummolaan...


Kangas Ikea, vetoketjut Prisma

Keltaistako?

Kuva H&M

Näyttääkö jonkun mielestä kahden ylemmän kuvan tyynyliinan väri samanlaiselta? Vai onko mun silmissä vikaa ja pahasti... Mun mielestä toi alempi ei kyllä ole lähelläkään keltaista tai ainakaan tuon mallikuvan kaltainen, raikas ja pirteä. Tuosta voisi kai jo sanoa, että ruskea on. En mä sellasta halunnu enkä tilannu....

Sitä paitsi mähän oon allerginen ruskeelle. 

Mikä pettymys!!!

.................................................

Jos tuo tyynyliina oli iso pettymys niin Clas Ohlson yllätti taas positiivisesti. Jostakin blogista bongasin näitä washi teippejä ja suuntasin sitten minäkin tossun kärjet Ohlsonin suuntaan. Ekalla yrittämällä ei onnistunut, vielä ei tuolloin noita ainakaan meijän lähikaupasta löytynyt. Mutta eilen onnisti ja hyvä niin. Hintaa näillä kolmella rullalla oli 4.95...Tosi edullista siis. Mustan setin lisäksi hyllystä löytyi vielä punaisia sekä sinisiä rullia. Joulua ajatellen voisi punaiset teipit olla myös kivoja. Tosin viime joulukin mentiin mustalla, joten eiköhän tulevakin näillä pärjätä :)

Ja vielä mitä. Se tunne kun odottaa lapsen päiväuniaikaa. Vie väsyneen neidin nukkumaan omaan PINNAsänkyynsä ja laittaa kahvit porisemaan. Asettaa suunsa valmiiksi vastaanottamaan kahvin kera suklaapalan jos toisenkin.... Ja mitä tapahtuukaan yläkerrassa. Kuuluu vaan oven narinaa ja "moi äiti". Voi että. Voi tuska!  Jää suklaat syömättä ja kahvit seisomaan pannuun. Tästäkö tää taistelu taas alkaa? Isompi neiti lopetti päikkärit kokonaan "kypsässä" 2. 4 vuoden iässä. Pikkusisko aloittaa tämänkin taistelun vähän liian aikaisin. Ikää 1v 9kk. Täytyy todella, siis todella toivoa että tämä on nyt hetken huumaa ja mieleen muistuisi pian miten ihanaa on nukkua...

Kahvi ei maistu yhtään hyvältä ilman kahvitaukoa.

Wanted!

Olisiko täällä jollakin tarpeettomana Polarn O Pyretin parkatakki? Koko S tai M. Nyt olisi todella tarve tälläiselle takille , ja ilo olisi ylimmillään mikäli sen jostakin vaan löytäisin!!!

Kuva: Polarn O. Pyret

Uusi koti?

 92m

104m

145m

- No ei. Toiveissa kyllä! Alkaa vaan olemaan ihan pakottava tarve lisäneliöille. Tällä hetkellä meillä on siis kolmio, kahdessa tasossa. Neliöitä n.90. Ihan riittävästi joo, mutta kuitenkin liian vähän. Säilytystilan puute, ulkovaraston puute sekä kolmannen makuuhuoneen puute on jatkuvasti ärsytyksen alla. Pärjätään kahden lapsen kanssa ihan mukavasti näissä neliöissä ja tytöt tykkää nukkua samassa huoneessa. Mutta silti. Rattaille ei ole muuta säilytyspaikkaa kuin minimaalisen pieni tuulikaappi. Kausivaatteita säilytellään jos jonkinmoisessa pussukoissa ja nyssäköissä, eteinen on liian pieni ja ahdas. Suihku- ja saunatilat yläkerrassa, jossa myös pyykinpesu... Perus rivari siis. Hyvääkin on ja paljon, mutta arkea helpottamaan olisi jotakin tehtävä.

Tänään surffailin Oikotiellä, josta kaikki kuvat. Toiveissa olisi riittävästi neliöitä sekä tilaa oikeissa paikoissa kuten keittiössä ja olohuoneessa. Kodinhoitotilat hyvät. Keittiö iso. Riittävästi säilytystilaa. Eteisessä mahtuisi myös kääntymään...

Näissä kolmessa ei missään toteudu kaikki. Ja hintakin kahdessa alimmassa on ihan liikaa+ rempat päälle. Kaksi ekaa on yksitasoisia, joka olisi suuri plussa. Kolmannessa taas eniten tilaa, 145m. Kelpais :) Tosin pintoja joutuisi siinäkin laittamaan, että saisi oman maun mukaisen. Eka asunto olisi siis realistinen, hintansa puolesta. Mutta tuntuu typerältä muuttaa samoihin neliöihin mitä nyt. Okei, onhan yksitasoisessa oikeasti enemmän tilaa kuin kahdessa tasossa olevassa. Ja toi asunto on ihan täysin remontoitava, eikä sekään nyt houkuta näinä ruuhkavuosina kovinkaan paljon... Nykyisen asunnon iso remontti on liian tuoreessa muistissa.

Asuntoahdistus. Se se nyt vaivaa. Juuri kun ollaan saatu nykyinen asunto kuosiinsa, onkin aika vaihtaa maisemaa. Mutta mihin??? Pääkaupunkiseudun perheasuntojen hinnat on vaan ihan kuutamolla...

Syksy

Se on täällä taas. Aamulla ulos lähtiessä meinasi varpaat paleltua ilman sukkia. Takkiakaan en tajunnu vielä päälle kiskoa, mutta olisi ollut todella tarve. Aurinko kyllä lämmittää vielä...sillon kun se pilvien välistä pilkistää. On ihan syksyn tuoksuakin ilmassa. Harmittaa kun kesä meni niin nopeasti.

Eikös näin elokuussa ole jo hyvä aika aloittaa jouluaskartelut?! Bongasin näitä tähtiä Pinterestissä jo viime talvena ja nyt sitten teki mieli taitella paperista jotakin muuta kuin lintuja... Odottakoon nämä kuitenkin vielä kaapissa hetken ennen esiintymistä parrasvaloissa!

.......................

Väripilkun kaipuu koki todellisen kolauksen. Aikaisemmin haikailin keltaisen valaisimen perään, mutta harmaa tuli ja voitti. Ihastuin Ikean Aröd työvalaisimeen kun  Netta-Natalia esitteli valmiin työpisteensä. Terhi oli myös saanut kolauksen samasta postauksesta... Pian huomasin minäkin raahaavani lamppua Ikeasta kotiin. Olipa muuten painava paketti! Mutta kannatti kantaa.

Unenpöpperöinen kolmevuotiaamme esitti herättyään toiveen: "Äiti-kulta. Voisitko neuloa vauvalleni villasukat? Sillä on tosi kylmä"- Äitipä neuloo. Väriksi valittiin ikilemppari vaaleanpunainen. Vielä on muutama silmukka neulottavana...

Billy

Billy sai uudet vaatteet!

Meillä törröttää tuossa olohuoneen seinää vasten Ikean Billy- sarjan kirjahylly, joka on melkoinen tavarasyöppö. Huono homma siitä on, että lasiovista näkyy kaikki roina heti joka tulijalle. Toiveissa olisi toisenlainen säilytin, mutta tällä nyt mennään jokunen hetki vielä. Maijun SUPERhieno kaapin tuunaus on mielessä pyörinyt ja dc fixit on ollut sitä varten hankittuna jo hyvän tovin. 

Tänään sain itteni tarttumaan saksiin, leikkelemään ja fixailemaan. Eipä nuo lappuset mitään peitä, mutta ainakin ilmettä muuttaa. 

Nyt sitten mietin, että tykkäänkö vai revinkö pois?

Taulukoukusta jääneen reiän paikkasin sydämellä ;)

Aika mummo

Tai ainakin täti!

Tälläisiä aarteita tupsahteli viikonloppuna vastaan. Lamppu on Elloksen erinomainen, mutta muut ihan ehtaa 2hand tavaraa :) Tehtiin eilen aamulla retki Hietsun kirppikselle, jossa olisi ollut tarjolla vaikka mitä löytöjä. Mun pienet seuralaiset oli vaan toista mieltä asiasta...Ja kierros oli todella nopea.

Kerkesin kuitenkin iskemään silmäni tuohon tuohikassiin. Mun mielestä niin söpö, etten vaan voinut jättää sitä torille muiden vietäväksi. Pienemmät korit olen kesän mittaan löytänyt eri kirppiksiltä... Ensin tuli päreihastus ja nyt sitten juostaan tuohen perässä ;)

Riihimäen lasipurkit kotiutuivat eilen edesmenneen mummoni jäämistöstä. Harmi, että vain yksi kansi oli säilynyt ehjänä ja toimivana. Maljakoina ajattelin noita kannettomia käyttää. Ihan siis siinä toivossa, että joskus olisi kukkia millä niitä täyttää.

Työvalaisin päätyi nyt hetkeksi taikka kahdeksi ruokapöydän ylle kattolampun viran sijaiseksi. Ihan kiva! Siirtynee myöhemmin yöpöydän lampuksi...

MIKÄ KOTI!

kuvat

Tässä kodissa on kaikki niin kohdallaan! Vähän tuollaista boheemia tyyliä ja loistavat värit. Varsinkin tuon ekan kuvan yleisilme on kyllä niin mieleinen. Valkoista, mustaa, puuta ja hempeää pastellin sävyä... Kaunis, kaunis, kaunis!

Tuollakin kodissa viihtyisin erittäin hyvin! :)

Hyvin pyyhkii

Rättipuuhastelua. Useinhan lapsiperheessä oma aika ja aika tehdä jotakin omia juttuja löytyy vasta huushollin hiljennyttä, illalla ja yöllä. Viimeyön tunteina koukuttelin muutaman tiskirätin bambulangasta... Pikkasen kaduttaa sillä pienempi herätyskello pärähti soimaan heti kuuden jälkeen.

 *HAUKOTUS

Oispa kiva

my 2nd hand life

Prisma

Väriainekauppa

Taas siinä kävi niin. Entisestä super inhokista tulikin sitten ihan jotakin muuta...

Nyt ihastuttaa todenteolla tuollainen vanhan mallinen arkkitehdinvalaisin. Mieluiten juuri keltaisena, kuten tuossa ekassa kuvassa. Mutta eihän sitä tähän hätään mitään keltaista vastaan tule, ei. Prisma ja Anttila myyvät tuota valkoista Airamin valaisinta, mutta jotenkin se ei tunnu omalta. Alimman kuvan musta valaisin taas on hyvä, mutta turhan hintava verrattuna vastaaviin. Ikeakin myi jossakin vaiheessa lähes samanlaista mallia, mutta nyt on ilmeisesti poistettu mallistosta kun en nettisivuilta löytänyt sitä enää? Plussaa tuossa mustassa lampussa on jalka. Noissa pöytään kiinnitettävissä mietityttää se, että miten ne pysyvät paikallaan...? Kun muistikuvat niistä edesmenneistä mummolan lampuista on juurikin sellainen, että se huojui ja hutisi eikä meinannut pysyä pystyssä...

Tänään sitten postilaatikkoon tupsahti Bauhausin mainos, jossa oli kuva lähes täydellisestä lampusta. Mutta olisiko violetti liian rajua? ;) Musta taikka valkoinen olisi varmat, mutta mieli tekisi pientä väripilkkua olohuoneeseen!

Pakettiin käärittyä

Kävimme eilen onnittelemassa ystäväperheen 3-vuotiasta. Matkaan lähdimme tälläisten viemisten kera...

Mitäänhän ei koskaan kannata heittää pois, sitähän voi joskus vielä vaikka tarvita ;) No ei kaikkea sentään, mutta parhaimmat jutut kannattaa ottaa talteen. Itse keräilen kivoja lahjapussukoita, -naruja ja rautakauppojen tapettinäytteitä, joita sitten käyttelen joko lahjojen paketoimiseen taikka muuhun askarteluun. Tällä kertaa kaivelin kätköistäni lastenhuoneen tapetoinnista jääneitä hukkapaloja. Tapetti on aika paksua materiaalia, joten tikkasin reunat ompelukoneella kiinni. Ympärille kietaisin vielä oranssia nauhaa, joka on peräisin jostakin meilleppäin tulleesta paketista.

Pienempi lahja taas on oman kolmevuotiaani käsialaa. Lahjaksi neiti halusi ehdottomasti tehdä ystävälleen kaula- ja rannekorun puuhelmistä. Maalasi vielä vesiväreillä paperin, jonka sitten taittelin paketiksi koruille. Samaa oranssia lahjanauhaa riitti vielä tämänkin rasian ympärille... 

Juhlissa oli oikein mukavaa, ja aina yhtä ihanaa on nähdä ystäviä!