Moikat tänne blogiin! Täällä sitä ollaan edelleen, vaikka onkin aika hiljainen kausi menossa. Otsikon keksiminenkin oli nyt jokseenkin hankalaa, joten jätin sen lokeron suosiolla tyhjäksi. Eilen tarttui (taas!) markettireissulla vitosen kukkapuska kainaloon. Iloa ja eloa siitä lienee pitkäksi aikaa kun neilikat ovat aika pitkäikäisiä ja sitkeitä, toisin kuin vaikkapa tulppaanit. Taikka Oliivipuu, jolla soisi verraittain olevan pitkä elinkaari, mutta mun hoidossa sille taisi nyt käydä vähän huonosti... Vielä ei siis peukku vieherrä tarpeeksi. Intoa kuitenkin olisi, joten kertokaas joku tietäväinen, kuinka Oliivipuuta tulisi hoitaa?

Ja kummastelen minäkin ääneen tätä talvea. Vuosi sitten kun muutettiin tähän kotiin, oli lunta niin että ihan tuskastutti ja koko ajan lisää vaan sateli. Ja nyt tänä vuonna samaan aikaan lapset pyöräilevät sujuvasti kerhomatkansa ja kurahousuralli on mieletön... Tuntuu jo auringon paistaessa aika keväiselle! Ihanaa!

Sukat makkaralla

Häkellyin varmasti aika monen muun tavoin kun Eilen tein- blogin mahtavat Marisukat tärähtivät tietokoneen näytölle. Niin upeat kerrassaan! Viimeistään Kotipalapelin Rillan mustavalkoiset sukat saivat minutkin kaivelemaan lanka- ja puikkovarastoja. Langaksi Novitaa ja puikkoina ikivanhat neloset.

Ensimmäinen sukka valmistuikin ihan hetkessä! Oli kiva taas pitkästä aikaa neuloskella. Toinen sukka odotutti inspistä, tyypillistä. Monetkohan parittomat villasukat olen tässä viimevuosina neulonutkaan? Onneksi nykynuorison muotia taitaa olla juurikin parittomat sukat, niin eihän mulla niiden kanssa mitään hätää ole. No, näille Marisukille sain kuin sainkin parin neulottua. Urakka helpottui sillä, että tein näistä ihan tarkoituksella erilaiset. Ei käynyt liian tylsäksi neulominen. Toinenkin sukka valmistui lopulta nopeasti.

Tykkäänkö? No tykkään! Ja aika onnellinen olo on kun saa joskus jotain valmiiksi asti. Kässäkorista kun löytyy tällä hetkellä keskeneräisenä villasukkia, huivi, villatakki, kurkimobile(!), ja kaksi peittoa. Osasta on ohjeet kadonneet ja toinen syy on innostuksen todellinen lopahtaminen...

Ps. Minulla on pomppufiilis, ota minut kiinni tai pompahdan pilviin asti...

Harmaita haaveita...

Therese Sennerholt

Kuvat: Forme - Tasapainoa tavoitellen

Kuvat: Jotex - Hobbyhall

Jokaisellahan on varaa rakentaa pilvilinnoja, eikös niin? Niitä minä nyt tässä juuri rakentelen ja esittelen teillekkin linnani rakennusmateriaaleja. 

Just nyt mua viehättää kovasti harmaa ja vähän huoleton boheemi sisustustyyli. Rouheus ja valokuvaprintit näyttää huikean hyviltä, niin kuin tämä Therese Sennerholtin ihana Urban Walk. Jostain omasta kuvastakin voisi tietenkin teettää ison julisteen jonka kehystää... Mutta ehkä mun Sorellit ei ihan yhtä edustavilta näyttäis olohuoneen seinällä...? Se seinä ei ole muuten vieläkään muuttanut väriään, mutta ehkä pian jotain tapahtuu...

Ja sitten. Tuolirakkautta! Ihastukseni Wieniläistuoleihin vaan kasvaa. Ja nythän niitä taas näkee sisustuslehtien sivuilla ja blogeissa paljon. Thonet on tuntunut liian kaukaiselta haaveelta hintansa vuoksi, mutta jokunen aika sitten törmäsin Coco sweet Dreams- blogissa Ton -tuoliin. Tuolin valmistaja on siis TON, jonka tehtaan on Michael Thonet aikoinaan perustanut. Suomessa ainakin Forme myy TON-tuoleja. Ah, kuinka kaunis tuollainen käsinojallinen musta tuoli onkaan.

Makuuhuoneesta uupuu matto, joten sellaista olen tässä mielessäni pyöritellyt jonkun aikaa. Tilasin jo yhden maton kokeiluun, mutta nyt pitkän villamattokauden jälkeen se ei tuntunutkaan hyvältä. Raikkaampi vaihtoehto olisikin mustavalkoinen räsymatto! Hobbyhallista löytyi aika edullinen matto juuri sopivassa sävyssä. Jotexin mustavalkoinen puuvillainen matto on myös kuvissa aika kiva. Harmi kun siitä saatavilla olevat koot on meille huonoja.

Ja niin, nämä kaikki on niitä haaveita vaan... Mukavaa Ystävänpäivän iltaa ja alkavaa viikonloppua kaikille!