perjantai 7. kesäkuuta 2013

Hymy tekee hyvää!







Maijun eilinen postaus sai minutkin mietteliääksi omaa blogiani kohtaan. Lähinnä blogin "julkisuutta" omien ystävieni ja tuttavieni kesken. Pienelle osalle kavereistani olen kertonut blogista, jos on ollut sellainen fiilis, että niin voi tehdä. (Kanssabloggaajat varmaan ymmärtävät mitä tarkoitan?)

Tänään kävi pari ystävää aamukahvilla ja ääneen ihmettelivät miten on kolmen lapsen äidillä aikaa sisustaa ja miettiä miltä kotona näyttää? -En kertonut heille blogista. Ja vastausta kysymykseen oli vaikea antaa. Kyläilyn jälkeen, muistui mieleen Maijun mietteet ja allekirjoitan ne täysin. Sen että tämä on harrastus, ihan samanlailla kuin vaikkapa jalkapallo taikka uinti. Toinen harrastaa bloggausta ja toinen sulista. Mutta se sulkapallo taitaa olla ymmärrettävämpää kuin blogin pitäminen? Sisustusharrastuksesta puhumattakaan. Elämä ei täälläkään ole pelkkää sisustamista ja sohvatyynyn paikan miettimistä vaan ihan normaalia lapsiperheen arkea. Tämä blogimaailma on vain hetkellinen paussi arjesta ja kanava jakaa asioita muiden samanhenkisten kesken... Ja aivan mahtavaa on myös kommenttilaatikon täyttyminen ja ideoiden vaihtaminen teidän ihanaisten lukijoiden kanssa. Jokaikinen kommentti ilahduttaa ja lämmittää mieltä!

Tämä on siis minun harrastukseni ja sillä sipuli! ;)

Mitenkäs muut, oletteko kertoneet lähipiirille blogista?

Ps. Tapetitkin saapui vihdosta viimein eilen illalla klo 22.30. Mikä lie aika kuljettajalla toimittaa paketteja? Mutta tapetit saatiin ja nyt kyllä hymyilyttää :)

32 kommenttia:

  1. Samaa mieltä ja samoja mietteitä minullakin :). Olen kyllä läheisimmille ystäville kertonut, juuri niille, jotka ehkä ymmärtävät tämmöisenkinn harrastuksen päälle. Toisaalta tuntuu, että blogin pitäminen on nykyisin aika tavanomaista ja siksi omastaankin kertominen tuntuu luontevammalta. Kaikille ei välttämättä tarvitse selittää "miksi", voi vaan sanoa, että kirjoitan blogia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, että blogit on nykyisin aika tavanomasia ja paljonhan myös julkisessa työssä työnskentelevät kirjoittavat blogia. Ja blogeista on tullut melekeimpä "arkipäivää" Joku arkuus mulla on kertoa omastani kuitenkin, vaikkakin olen monelle siitä maininnutkin. Ristiriitaiset fiilikset, mutta ihan hyvässä hengessä :)

      Kiitos Juuli kommentista <3 Kivaa viikonloppua sinne!

      Poista
  2. Ymmärrän hyvin fiiliksesi. Itse en ole uskaltautunut kertomaan kuin muutamalle hyvälle ystävälle ja perheelleni, mutta olen muutenkin vasta aika tuore bloggaaja, joten en ole kokenut siihen vielä tarvetta. Ehkä sitten onain päivänä uskaltautuu :) Sinulla on niin kaunis blogi ja ihania tekstejä, että rohkeasti vaan jakamaan, jotta muutkin saavat nauttia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Saara, kiitos kauniista kommentista! Ja samaa voin kyllä sanoa sun blogista. Ihana uusi tuttavuus!

      Oon kertonu sellaisille kavereille, ketkä lukee muutenkin blogeja ja on ehkä kiinnostunut aiheesta. Mutta osalle kertominen tuntuu isolta kynnykseltä, en tiedä miksi...

      Poista
  3. Jostain syystä on helpompaa kirjoittaa tuntemattomille. Ja tulla mahdollisesti heidän arvosteltavaksi, kuin tuttujen. Luulen, että minulle iskisi isompi itsesensuuri, jos lukijoina olisi enemmän tuttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit. Sensuuri meinaa välistä iskeä näilläkin tuttumäärillä, mutta unohtuu aika nopeesti :)

      Poista
  4. Joillekkin ystäville olen maininnut blogistani, mutta enpä sitä hirveämmin ole mainostanut, en ole kokenut tarpeelliseksi. Toki siellähän se blogi möllöttää internetin ihmeellisessä maailmassa julkisesti, joten lukekoot ken tahtoo. Kiva että joku lukee:)

    Tämän sun blogin löysin juuri, onpas miellyttävän ja kiinnostavan oloinen, jäänkin lukijaksesi. Iloista viikonloppua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Jos jotakin nettiin tuuppaa niin aika julkistahan se sitten väkisinkin on:) Ja huippua, että on lukijoita<3

      Hei, ompa kiva kun löysit! Ja lämpimästi tervetuloa mukaan! Samoin sinulle, kivaa viikonloppua :)

      Poista
  5. Juu, ymmärrän. Aluksi olin aika arka blogin suhteen, mutta sitten yrityksen perustamisen myötä kun siitä tuli täysin omalla naamalla ja nimellä kirjoitettava, niin se oli lopulta jollain tapaa vapauttavaakin. En osaa sanoa, onko sensuuri korkeampi nyt, kun aiemminkin aihepiirit pysyivät tiukasti "pinnallisissa", eli sitä sisustusta ja aiemmin raksaa.

    Voi vitsi nuo tapetit on varmasti niin hienot!!! Odotan kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi sun yrityskuviot tukee hyvin blogia, vai meniks se sittenkin toisinpäin? ;) Samasta aiheesta kun on kyse. Ymmärrän pointin hyvin! Ja kiva nähdä suakin taas täällä blogimaailmassa :)

      No vitsit joo, mäkin odotan kovasti että saataisiin se seinään ja pian! :)

      Poista
  6. Minulla taas meni niin päin, että aloitin blogin lähinnä naamakirjan laajennukseksi, kun tuntui että osa kavereista alkoi olla aika kyllästyneitä minulta tuleviin päivityksiin ja kuviin. Siirsin niistä siis osan blogin puolelle, ja sielä halukkaan kaverit ja sukulaiset niitä sitten kävi lukemassa. Matkan varrella on toki mukaan tarttunut muitakin lukijoita, jota pidän edelleen vähän ihmeenä. Että jotakuta oikeasti jaksaa kiinnostaa minun juttuni, vaikkei olisi sukulaisuuden tai muun syyn takia "pakko" :-D Mutta siis, en kovinkaan aktiivisesti blogia mainosta, mutta tiedän että siellä käy tosi paljon sukulaisia, naapureita ja kavereita. Ja sitten niitä muitakin :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot sitten ollu julkisella linjalla alusta saakka:) Ihailtavaa avoimuutta. Mä en tiedä mikä sensuuri iskee kun toisille olen kertonut blogista ja toisille siitä kertominen on taas tosi vaikeeta... ?

      Poista
  7. Mulla sama, jokin blogi ollut vuodesta 2007 asti! ja sisko on aina tiennyt mutta kukaan kaveri ei. Paitsi nyt vasta olen uskaltanut kertoa kahdelle kaverille, nimittäin välillä haastavaa kun omat jutut olkaa että "yhdessä blogissa oli..." Toiselle kerroin, joka ei (hyvällä tavalla) välitä mitä toiset harrastaa (hän harrastaa kädenvääntöä ;)) ja toiselle joka silloin tällöin lukee blogeja ja sanoi minulle yksi päivä että minun pitäisi pitää blogia niin silloin ei enää pokka pitänyt :) Mutta muutamilla hyvillekin tutuille en viitsisi millään kertoa.

    Mutta totta, minua myös häiritsee hyvän päivän tutut jotka ns. salaa lukee blogia ja ovat että hähää tuopa ei tiedä että luen tätä, vaikka eihän siellä mitään arkaluontoista ole! Eriasia jos olisi henkilökohtaisia asioita. Ja olenhan laittanut julkiseksi blogin joten tiedän että vaikka luokkakaveri tai päiväkodin täti voi sitä lukea! Mutta silti en todellakaan kehtaa "tykätä" omasta blogistani facebookissa, joten onhan sekin vähän outoa ;DD Onko blogi niin huono mielestäni vai enkö haluakaan kaikille tuttaville paljastaa omaa kotiani?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en jostain syystä ole tullut kertoneeksi kaikille kavereille. Toisille on ollut ihan luontevaa mainita asiasta. Ois kiva kuitenkin tietää, jos täällä piipahtaa niitä tuttuja ihan omin nokkineen... Heh, noi vikat lauseet on ihan kun mun suusta. Toi face, kun välillä tuntuu että viittiikö omalla nimellä edes tykätä muiden blogeista. On tää aikamoista, ihan itteenikin naurattaa jo :D

      Poista
  8. Taitaa olla sama homma täällä,en ole "huudellut" blogista,jotenkin vain koen että ne jotka löytää bloginin sattuman kautta niin todella haluaa lukea sitä. Ihan muutamalle sukulaiselle olen kertonut syystäja nyt jakanut omaan hlökoht faceen linkin blogiini. Jos joku ei ymmärrä niin ei ymmärrä,sillä selvä :) Mul nykyään aika vähän aikaa kirjoitella ja sen huomaa blogista,mutta kaikki aikanaan. Tänne sun blogiin on ihana kurkkia ja lukea juttuja. Mul mennyt lähinnä kuvien puoellle kun tekstiä ei synny :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin just, tää on meijän juttu ja jos ei ymmärrystä tipu niin eipä haittaa :)

      Kiva kun täällä piipahtelet ja raapustat käynnistäsi jäljen <3

      Poista
  9. Mun blogikuviot sä tiedätkin. Blogista toiseen jne. Joillekin olen kertonut herkemmin joillekin en. Monelle en sanoisi vieläkään, eli sama juttu kuin Jonskulla, että en ees omalla profiililla kehtaa/viitsi/halua tykätä omasta blogista ;) Jotkut sattumalta löytäneet on ahdistaneet niin paljon että koko blogin olen meinannut pistää kiinni. Yksi blogi onkin salaisena kun kyllästyin tuntemattomiin (?) vinettäjiin. Eniten mua tällä hetkellä ärsyttää tutut lukijat, jotka ei koskaan sano mitään. Lukevat, mutta eivät vahingossakaan voi sanoa mielipidettään mistään eikä missään tilanteessa. Mutta kiva harrastus tämä on tähän asti ollut. Sitten kun ei enää ole kivaa, niin ei se vaadi kuin pari klikkausta ja se loppuu siihen :)

    Nauratti nuo DC-fix kolmiot. Samoja oon täällä mallaillut... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi ahdistuksen tunne on tuttu täälläkin. Kiva olisi tosiaan että ne tutut jättäisivät käynnistään jäljen, samanlailla kun muutkin kommentoi. Onkohan siinä kuitenkin joku kynnys kommentoida tutun blogia? Enpäs tiedä...

      Joo, kolmiot on laiskan pilkkuja :) Helpompi saksia suoria viivoja kuin pyöreetä sivua.

      Poista
  10. Paljon ei ole tullut huudeltua blogistani. Tämä on harrastus enkä oikeastaan muistakaan harrastuksista kauheana selitteli. Kaksi ystävääni tietää blogistani. Molempien kanssa tulee muutenkin juteltua sisustuksesta yms. mitä blogissani on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mitäpä sitä selittelemään. Sellaisten ystävien kanssa tuleekin blogin aiheista juteltua ketkä on oikeasti kiinnostunut samoista jutuista. Kiitos Marru kommentista! :)

      Poista
  11. Ihana huomata ja löytää samanlaisia ajatuksia omaavia.. Vertaistuki paras tuki. :)

    Nyt kun kerroin ystävilleni blogista, niin vastaanotto olikin niiiiin positiivinen, että hämmennyin ihan täysin. Eilen vietimme tyttöjen iltaa ja paikalla olijoista osalle blogini oli ehtinyt tulla tämän viikon aikana tutuksi, yksi tiesi jo aiemmin ja vielä oli joku joka ei tiennyt tästä harrastuksestani lainkaan. Kehuja kuitenkin vain sateli ja ihmetystä, miksi en ole aiemmin tästä kertonutkaan. Huuli pyöreänä siinä sitten ystäväni kuuntelivat ajatuksiani ja huokailivat itsekriittisyyttäni ja vakuuttelivat kilpaa, että ei kukaan minut tunteva varmasti ajattele minun vain sisustelevan kaiket päivät. :D Noh, niinhän se on, että vaikka ne ystävät ja tutut hassusti ehkä luovat itselle paineita, niin ovat kuitenkin myös niitä parhaita tsemppareitakin. Tunsin hetken itseni ihan hölmöksikin, että niin mitähän olen tässä sitten piilotellut.. Näin ne tuntemukset heittelevät, mutta olen kuitenkin iloinen, että tulin ns. kaapista vasta nyt kun itsestä siltä tuntui. En halua tehdä harrastuksestani liian vakavaa joten fiiliksen mukaan tässä mennään jatkossakin.. Esim. työkaverini eivät vieläkään - ainakaan minun kertomana/tietääkseni - tästä harrastuksestani tiedä. ;) Ehkä hassua, mutta edelleen on sama fiilis kuin sinulla, että joillekin ihmisille vain se sulkapallon harrastaminen kuitenkin olisi ymmärrettävämpää kuin toisille..

    Ihana olet, sinä ja blogisi ja voit olla ylpeä harrastuksestasi. :)

    Maiju

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju kultainen ihanasta kommentista! <3

      Ja sun kokemus tsemppaa kyllä itseäkin. Joillekkin olen tosiaan kertonut, mutta osalle tosi läheisistäkin kavereista on vaikea kertoa. Jännä juttu!

      Poista
  12. Voi ei. Tämä on niin suomalaisuutta pahimmillaan. Miksi aina pitää arvioida/syyllistää? Eikö voida olla iloisia toisen hienosta harrastuksesta oli se sitten mikä tahansa? Kateellisia ovat tuollaiset arvostelijat/ihmettelijät.

    Blogisi on hieno, kuvat raikkaita ja kauniita ja koti näyttää upealta! Ja tiedän: et todellakaan istu päivät pitkät sisustusasioita suunnitellen.

    Jatka samaan malliin, äläkä välitä tuollaisista kommenteista. Kerro blogistasi niille, joiden tiedät siitä nauttivan. Muut jääköön paitsi.

    Kommentoinnista: olen siinä todella laiska, yritän ryhdistäytyä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä. Ja myös omat "en mä kehtaa" ja "onks noloo" on aika suomalaista :D

      Kiitos Jonna kun kommentoit, sun kommentteja on aina tosi kiva lukea. Eikä paineita, ei täällä mikään kommentointipakko ole :) Mutta aina välillä on kiva saada palautetta. Ja ihan pian jo nähdään taas <3

      Poista
  13. Pöh ja pah. Olen saanut samanlaisia kommentteja ja jutellut vastaavista tapauksista muiden blogin pitäjien kanssa. Elä välitä! Se on harrastus! Minä ilmoitan sen harrastuksekseni jopa CV:ssä. :) Ja arvaappa vaan, kun viime syksynä hain uutta työtä, se kiinnosti haastattelijoita kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy olla välittämättä. Kiitos tsempeistä! Ja sä olet aika reipas!

      ps. Sulla on ihana uus profiilikuva! Kaunis!

      Poista
  14. En vastaa varsinaisesti kysymykseen, vaikka mieli tekisikin ;) mutta odotan kuola poskella kuvaa, kun saat pilkkutapetit seinään. Äkkiä ny! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitsi, oispas ollut kiva tietää :)

      Mutta arvaas, tapetti on jo seinässä. Tänään liisteröityi ja kyl on ihana! ;)

      Poista
  15. Miulla taitaa olla samanlainen pikkupussukka, kuin siulla tuossa naulakkokuvassa! Miekään en ole kehdannut kertoa kuin läheisimmille kavereille, että pidän blogia, vaikka ei siinä kai mitään noloa ole. Kai :D

    MS
    http://aboutmissordinary.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pussukka on ihan lemppari. Pitää vaan valita tarkkaan tavarat sinne, sillä ei kovin iso ole:) Nätti se silti on.

      Ei oo noloa, mutta ittensä mainostaminen ja oman tuotoksen esitteleminen ehkä on vähän kinkkistä. Tiedän tunteen:)

      Poista
  16. Oon ihan ihastunut sun blogiin!! Niin sellainen koti mikä on mun makuun :) ja tässä yövuoron tunteina on hyvä lueskella näitä vanhempia juttuja. Ja tähän on pakko heittää kommentia, nimittäin itse olen vain muutamille kertonut,mutta tiedän tiedon levinneen. Ja tavallaan häiritsee Se tietous, että ystävät mitkä eivät ymmärrä sisustusfiilistelyäni tai blogin pitämistä, käyvät sitä kuitenkin lukemassa! Ja samalla pääsevät sisälle maailmaani, mitä he eivät hyväksy tai ymmärrä :/ pidän myös sisustusta,siitä haaveilua ja toteuttamista ja blogin pitämistä rakkaana harrastuksena ja arjen pienenä pakokeinona <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Miia ihanista sanoista! Pahoittelut on kun on sun kommentteihin vastaaminen jäänyt. Juurikin ehkä se että kukaan ei koskaan kommentoi, vaikka täällä käykin. Ihana kun ymmärrät mitä tarkoitan <3

      Poista

Kiitos kun kommentoit!