Sirpaleet tuovat onnea. No tässä tapauksessa menetys on aika suuri onneen verrattuna. Mutta ilahduttaa silti kovasti...
Eilen aamulla koki mun valkoinen puhelin kohtalonsa, kun tipahti omistajansa hyppysistä kauppakeskuksen kiiltävälle kaakelilattialle. Se oli sen puhelimen loppu se. Hyvin on viimeisiin viikkoihin asti palvellut ja hienosti on yhdessä toimeen tultu. Mitä nyt viimeisinä aikoinaan ei ole antanut viestejä lähetellä, saatikka ottanut puheluita vastaan. Muuten siis kaikki oli eiliseen asti hyvin. Voi itku.(
Onni kuitenkin kääntyi iltasella, kun sain ihan yksin lähteä liikenteeseen ja viemään kassillisen kirppikselle tavaraa. Oman lastin purettuani huomasin ilokseni, että naapuripöydässä oli paljon vanhaa tavaraa tarjolla. Aarikan puisia esineitä sekä lasitavaraa ja keramiikkaa. Valitsin itselleni tuon ihastuttavan puisen päärynän, 2e. Vähän se on jo kärsinyt ja elämää nähnyt. Joku pieni lapsonen varmasti on sen lehtiäkin maiskutellut. Mutta niin söpönen on silti! Puinen henkari lastenhuoneeseen, 1e. Ja keraaminen kynttilänjalka, 1e. Lisäksi iskemätön musta neuletakki pastellin sävyisin raidoin. I h a n a. Mutta kuvataan se sitten seuraavan kerran...(kun se mahtuu päälle)
Kohta saa taas pappikin kahvia juodakseen. Sunnuntaina on pienellä tytöllä ihan oma nimi♥
No Hups indeed. Toivottavasti tulee sitä onnea ihan roppakaupalla, noista sirpaleista. Toi päärynä toi jotain lapsuudenmuistoja mieleen. Oisinko minäkin, samanlaisen lehtiä maistellut, joskus kaaaauan sitten ;)
VastaaPoistaKyllä tuolla määrällä sietäisi tullakkin. Tänään uus kiekka kirppikselle... No, ehkä nyt en kuitenkaan kanna sitä tavaraa samaa tahtia sisälle mitä oon saanu pois vietyä :) Nokun mullakin on jotakin samanmoisia muistikuvia.Melkein maistuu nahka suussa ;D Enhän mä voinu sitä jättää sinne pöytään notkumaan.
PoistaIhana tuo henkari! Sulla on kyllä ihmeen paljon energiaan tuohon elämäntilanteeseen ajateltuna, kun olet kirppikselläkin jaksanut käydä. Voi kun itsekin saisi niin paljon aikaiseksi. Ehkä sitten kun kevät tuo terveemmät ajat mukanaan (toivottavasti tuo!).
VastaaPoistaEi ole kovin kestäviä nuo nykyiset puhelimet...se ollaan myös meidän perheessä huomattu.
No nyt on vaan pakko päästä turhakkeista eroon, vaikka ei jaksaiskaan. Mutta tässäkin hommassa se suurin urakka on sen pöydän varaaminen. Sittenkun se on tehty, on vaan pakko heitellä tavaroita kassiin:) Suosittelen! Ja palkkapäivää odotellessa! Voi, mä lähetän teille isot voimahalit. Teillä on nyt kaikki pöpöt siellä :(
PoistaNo ei oo. Kaikilla tuntuu olevan jotakin vikaa. Vuoden ne kestää, just sen takuuajan ehkä.
Huh, se meni sitten tosiaan sirpaleiksi.
VastaaPoistaKivoja lastenhenkareita on yllättävän vaikea löytää mistään (meillä ei olekaan muita kuin niitä kaupasta annettavia valkoisia). Vissiin niitä on joskus ollut kun on ainakin yksi kirpparille päätynyt :)
Meni :(
PoistaNo niin on. Meillä on joku toinenkin vastaava anopin aarteiden joukosta eksynyt. Hay:lla taitaa olla niitä perus pesulahenkareita myös lasten koossa?
Voi harmi tuota puhelinta, mutta toivottavasti voimme Sinua edes hieman ilahduttaa, sillä blogissamme Koukusta koukkuun on Sinulle tunnustus kivasta blogista! t: Liia ja Mari
VastaaPoistaVoi, ilahduttaa kovasti! Kiitos:)
VastaaPoista